Hyvää torstaita arvoisat lukijat,

Pohdin tuossa yksi päivä isäni kanssa omia liikkumismotiiveja kun isäni ihmetteli, että eikö vähempikin liikunta riittäisi.

Olen itse liikkunut monen syyn vuoksi elämäni aikana. Lapsena ainoa syy kaikelle liikunnalle oli, että se oli kivaa. Mitään muuta syytä ei ollut. Ei ollut mitään hienompaa kuin pelata kaiket päivät ja illat kesälomalla erilaisia pallopelejä tai ”kirkonrottaa”. Teini-iässä liikunta muutti hieman muotoaan, kun urheilusta tuli entistä tärkeämpää niin liikuntaakin  mietittiin niin että se tuki kehittymistä urheilijana.

Siinä sai taas vatsalihakset kyytiä kun Iinatissa treenattiin eilen pienestä tihkusateesta huolimatta jälleen loistavalla aseneella.

Urheilu-uran loputtua 25 vuotiaana oli  aika  liikkua muiden syiden kuin urheilun vuoksi. Ollessamme mieheni kanssa urheilukauppiaana liikuin ennen kaikkea oman mielenterveyden vuoksi jos näin nyt voi sanoa, sillä se oli ainakin toistaiseksi elämäni rankinta aikaa henkisesti. Päivät olivat todella pitkiä ja oma elanto kiinni myös itsestä riippumattomista syistä kuten säästä. Oli hetkiä jolloin tuntui, että oli vain pakko laittaa lenkkarit jalkaan ja juosta niin pitkälle kuin ikinä jaksoi niin jo tuntui maailma taas valoisammalta:). Tuona aikana ei kuitenkaan kehittymistä kuntoliikkujana olisi voinut millään tulla sillä lepo puuttui täysin, mutta kuten sanoin oli liikunnan merkitys oman pääkopan vuoksi erittäin tärkeää.

Tänä päivänä liikun ehkä määrällisesti eniten kuin  aikaisemmin, mutta syyt ovat ehkä ne ”terveellisimmät” eli oman itseni takia, sekä toki myös nykyisen työn kuvani vuoksi on pidettävä itsestä huolta ja harjoiteltava  liikkeiden  oikeita suoritustekniikoita ja tämä taas vaatii omien heikkouksien kehittämistä kuten missä tahansa muussakin työssä.

Joskus on myös  mukava liikkua vähän enemmän ja  ottaa pieni herkutteluhetki lauantai-iltaan:)

Minkä vuoksi sinä liikut?

Liikunnallista syksyä,

-Piia