Moikka,
Tänään tarjoan teille vähän erilaista blogikirjoitusta, kun pääsin haastattelemaan ala-asteen luokkakaveriani, joka on oman lajinsa ehdottomia huippu-urheilijoita. Kunnioitin tätä herrasmiestä jo ala-asteella suuresti, sillä hänen jaloista puuttuu puolet polvista alaspäin sekä käsistä puolet kyynärpäistä alaspäin. Leevi kuitenkin kuului heti joukkoon.Hänen sisustaan ja asenteestaan oli ja on meillä monella oppimista.
Tässä Leevin tarina hänen itsensä kertomana, olkaapa hyvä:
Leevi: Olen tuntenut Piian ala-asteen kolmannelta luokalta asti jos muisti vielä pelaa oikein. Piia jäi hyvin mieleen ala-asteelta koska hän ei pelännyt kaveerata ”erilaisen” henkilön kanssa. Hän oli minun suurimpia apulaisia koulussa. Hän sai myös koulun stipendin yhtenä vuonna tunnustuksena avusta jota antoi. Piia ja minua yhdisti rakkaus urheiluun. Lempitunnit koulussa olivat liikuntatunnit. Vaikka olin yleensä porukan heikoin ja hitain. Silti rakastin liikunta tunteja eniten. Piia taas oli luokan parhaimpia urheilussa, hän haastoi luokan pojat jalkapallossa ja muissa lajeissa. Itse pääsin paremmin harrastamaan urheilua jota rakastin kun siirryin kouluun Helsinkiin ylä-asteelle. Sieltä löytyi hyviä ryhmiä minulle.
1. Kuka olet ja mistä tulet?
Leevi: Olen Leevi Ylönen 29-vuotias pyörätuolirugbyn pelaaja. Lähtöisin olen Joutsenon suunnalta, mutta nyt juurtunut jo 13 vuodeksi Helsinkiin. Aloitin totisen urheilun uinnista noin 12 vuotiaana, mutta noin 3 vuoden uintiuran jälkeen altaan kaakelit oli jo nähty. Oli liian yksinäistä puurtamista. Kaipasin vaihtelua ja ryhmää. Sitten 15vuotiaana aloin keskittyä joukkueurheiluun. Pyörätuolirugby alkoi kiinnostaa vasta vuoden harrastelun jälkeen enemmän. Siinä kiehtoi pelin taktisuus ja että aina on jotain opittavaa. Myös fyysisyys kiehtoi, kun pääsi taklaamaan törmäilyautojen lailla niin paljon kun lähti. Maajoukkueura alkoi vuonna 2004. Ruotsin sarjassa pelasin kaksi kautta 2010-2012 välillä, jonka jälkeen lähdin Amerikkaan pelaamaan kolmeksi vuodeksi. Kaksi vuotta Tampassa, Floridassa ja viimeisin kausi meni St.Louis Missourissa.
Kuva: Leevi Ylösen arkisto
2. Avaa vähän lukijoille mitkä ovat lajin tärkeimmät säännöt?
Pyörätuolirugby kehitettiin 1970-luvun lopulla Kanadassa lajiksi neliraajahalvauspotilaille, jotka eivät kyenneet pelaamaan varsin suosittua, mutta taitavia ja tarkkoja käsien liikkeitä vaativaa pyörätuolikoripalloa. Alun perin pyörätuolirugbya kutsuttiin nimellä murderball (murhapallo), koska se on luonteeltaan varsin raju ja aggressiivinen. Nimi muutettiin pyörätuolirugbyksi 1980-luvun lopulla, jolloin järjestettiin myös ensimmäiset kansainväliset kilpailut Torontossa. Kansainvälinen lajiliitto IWRF (International Wheelchair Rugby Federation) perustettiin vuonna 1993 ja ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 1995 Zürichissä. Laji oli paralympialaisissa näytöslajina 1996 Atlantassa ja kuului ensimmäistä kertaa viralliseen ohjelmaan seuraavissa paralympialaisissa Sydneyssä vuonna 2000. (lähde wikipedia.fi)
Peliaika on 4 x 8 minuuttia. Pelialueena on tavallinen koripallokenttä, jonka päädyissä ovat 8 x 1,75 metrin levyiset maalialueet. Joukkueen tavoitteena on tehdä maali vastustajan päähän kelaamalla pallo hallussa maaliviivan yli. Maalialueella saa olla yhtä aikaa kolme puolustajaa. Hyökkääjiä ei saa olla maalialueella 10 sekuntia kauempaa. Pelaaja saa kuljettaa palloa sylissään korkeintaan 10 sekunnin ajan, jonka jälkeen palloa on pompautettava tai se on syötettävä. Myös koripallosta tuttut säänöt mukana. Palautus sääntö on, eli palloa ei saa palauttaa kun on mennyt yli puolenkentän. Hyökkäysaika on 40 sekuntia ja puolenkentän yli pitää päästä 12 sekunnissa. Eli aikaa vastaan pelataan. Virheistä ja rikkeistä seuraa pallon menetys vastustajalle tai jäähy. Joukkueeseen voi kuulua 12 pelaajaa. Yhdestä joukkueesta on kentällä yhtä aikaa neljä pelaajaa. Pelissä saa ottaa kontaktia tuoleihin vapaasti sääntöjen puitteissa. Mutta toiseen pelaajaan ei saa koskea, josta tulee rike. Eli vaikka peli on taklauksia ja törmäyksiä täynnä, niin iskut kohdistuvat yleensä vain tuoleihin.
Tässä vaiheessa on Piian pakko puuttua keskusteluun taklauksista, katsokaapa linkistä seuraava taklaus….
Leevi kuitenkin jatkaa: Eli loukkaantumiset ovat aika harvoja!
Pelaajan pelituoli rakennetaan mittojen mukaan. Hyökkäävät ja puolustavat pelaajat käyttävät erilaisia tuoleja. Pelaajat käyttävät hanskoja kelauksen ja pallon käsittelyn helpottamiseksi. Pallo muistuttaa lentopalloa, mutta pintamateriaali on tahmeampaa.
Pelaajat ovat pääosin pyörätuolin käyttäjiä. Pelaajalla tulee olla toimintakyvyn rajoituksia sekä käsissä että jaloissa. Pelaaja luokitellaan toimintakyvyn mukaan 0,5-3,5 pisteen pelaajaksi. Mitä alhaisempi pistemäärä on, sitä vähemmän pelaajalla on ylävartalossa toimivia lihasryhmiä. Kentällä olevan neljän pelaajan yhteispistemäärä ei saa ylittää kahdeksaa pistettä. Naispelaajat saavat 0,5 pistettä alemman luokituksen.
3. Kerro urasi parhaista saavutuksistasi ja pahimmista pettymyksistäsi?
Leevi: Varmaan parhaat saavutukset on EM-kisojen parhaaksi 3.0 pisteen pelaajaksi valittu vuosina 2007, 2009 ja 2011. 2013 sain EM-kisoista MVP palkinnon. Myös 3 vuotta Ameriassa pelaaminen on ollut uran kohokohtia. Olen ensimmäinen suomalainen, joka on saanut tarjouksia mennä sinne pelaamaan. Suurimmat pettymykset ovat varmaan olleet. 2005 EM- kisoissa luokituksen muutos. Mikä laittoi meidän maajoukkueen kentät uusiksi ja ei päästy pelaamaan vuoden treenatuilla kentillä. Mikä oli suurin syy, että joukkue ei saanut lippua MM-kisoihin 2006. Onneksi saimme lunastettua liput kahteen seuraavaan MM-kisaan, jotka olivat vuosina 2010 ja 2014. Toinen mikä tulee mieleen, että sairastuin pahoin ennen tärkeintä turnausta Amerikassa ensimmäisellä kaudella. Eli en päässyt pelaamaan kunnolla turnaukseen mihin oli treenattu koko kausi.
4. Minkälaista harjoitteluvaihetta tällä hetkellä eletään?
Leevi: Tällä hetkellä pidän välivuotta reissaamisesta ja vakavemmasta treenaamisesta. Eli käyn kyllä viikottain joukkuetreeneissä ja lenkillä. Mutta muuten tulee aika vähän treenattua. Viimeiset 5 vuotta tultu reissattua niin paljon, että nyt lataan akkuja ja katon vieläkö on intoa lähteä Jenkkilään uudestaan. Mutta viimeiset 3 vuotta olen ollut enemmän pois kotonta kuin kotona. Amerikan sarjaan menee noin 6 kuukautta. Siihen päälle maajoukkue reissaaminen. Mutta tänä vuonna tulen näkemään Suomen talven ensimmäistä kertaa pitkään aikaan… mikä ei innosta:)
5. Mitä muuta mahtuu elämääsi urheilun lisäksi?
Leevi: Urheilu vienyt suurimman osan ajasta, mutta muuten olen saanut nauttia vapaudesta nyt aika pitkään. Kävin kouluja peruskoulun jälkeen esim. Suomen liikemiesten kauppaopistossa, datanomi linjalla, siitä menin testaamaan suunnitteluassistentin opintoja ja viimeisin ollut liikuntaneuvojaksi pajulahdessa. Mutta Urheilu ja reissaaminen on kiinnostanut enemmän, joten en vienyt mitään opintoja loppuun asti. Mutta urheilu uran jälkeen saatan palata takaisin koulunpenkille.
6. Jos saisit antaa ihmisille kolme vinkkiä harjoitteluun niin mitkä ne olisivat?
Leevi: 1. Kuuntele kroppaasi. Vaikka lihaskivut kuuluvat urheiluun ja treennaamiseen. Niin pitää myös oppia ottamaan lepoa tai muuttamaan treeniä jos kivut alkavat rajoittavat normaalia liikkumista. 2. Pidä hyvä lihastasapaino. Vaikka tahtoisit keskittyä päälihaksiin joita tahdot vahvistaa, niin ilman hyviä tuki- ja vastalihaksia. Altistat itsesi vamoille ja kivuille. Itse sain oppia tämän kantapäänkautta. Ennen jouduin ottamaan särkylääkkeitä jotta sain nukutuksi, mutta ohjatun ja tasapainoisen treenaamisen jälkeen kaikki ongelmat hävisivät. 3. Itse tykkään vaihtelusta treeneissä ja kuntoilussa. Eli jos alkaa treenaaminen tai joku liike puuduttamaan niin aina voi yrittää löytää uusia tapoja sen lihaksen/liikkeen treenauttamiseen. Mutta me kaikki olemme erilaisia joten jokaisen pitää löytää se sopivin treenaamistapa. Ulkopuolisen tai ammattilaisen apu voi auttaa hyvin paljon tässä. Taikka saada joku ystävä treenikaveriksi. Se voi motivoida lähtemään ja parantaa treenin laatua.
7. Kuinka ruokavalion laita, noudatatko itse jotakin tietynlaista ruokavaliota?
Leevi: Itse tykkään kuunnella kroppaa myös ruokavaliossa. Eli en seuraa tarkasti mitään ohjetta. Syön olon mukaan. Eli turnauksissa ja treenipäivinä tulee syötyä melkein tuplamäärä mitä lepopäivinä. Eli kulutus määrittää paljon minä syön. Itse en laske mitään kaloreita. Yleensä kroppa kertoo jos on liikaa tai liian vähän syöty. Pidän huolta, että en lähde tyhjällä vatsalla liikkeelle. Treenien jälkeen pitää saada jotain suhteellisen nopeasti, että lihakset saavat rakennusaineita ja palautuminen lähtee heti liikkeelle. Pyrin noudattamaan ruokavaliossani maajoukkueurani aikana saatuja oppeja ja neuvoja.
Kiitos Leevi tästä haastattelusta ja oikein hyvää syksyn jatkoa sekä talven odotusta. Tulen seuraamaan urasi jatkoa mielenkiinnolla.
-Piia
