”Oltiin joukkue isolla ”J:llä”.

Minulla on ollut kunnia olla mukana voittamassa useampana keväänä  naisten jääkiekon Suomen Mestaruutta Espoon Bluesin paidassa. Pelasin itse vuoteen 2009 asti ja mestaruuksia kertyi vuosina 2001-2009 kahdeksan kappaletta. Tämänkään jälkeen mestaruudet eivät ole Espoota karttaneet ja tänä keväänä (2015) Blues saavutti jo kolmannen mestaruuden peräkkäin. 2000-luvulla vain neljästi kulta on kaartanut Espoon ohi.

Kyselin muutamalta Blues naisten tämän kevään kultajoukkueen pelaajalta, että mitä se ”joukkue” heille merkitsee ja samalla yritin siirtää näitä ajatuksia tavalliseen työyhteisöön. Mitä samoja malleja voisimme viedä joukkueurheilusta yritysmaailmaan?

Tuoreet Suomen Mestarit arvioivat joukkuettaan muun muassa seuraavasti:

1. ”Ollaan rehellisiä itsellemme, kaverille ja joukkueelle. Parhaiten tämä tulee esiin tappioiden hetkellä. Ei etsitä syytä kaverista, huonosta jäästä, huonosta hallista, liian aikaisesti/myöhäisestä alkamisajasta tai tuomareista. Katsotaan peiliin ja todetaan, että tänään vastustaja oli parempi  ja käännetään heti katseet eteenpäin miettimällä mitä me itse voimme tehdä paremmin.”

2. ”Joukkueemme on  henkisesti vahva, jossa jokainen ihminen saa olla oma itsensä eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, sillä vain epäonnistumalla joskus pahastikin osaat iloita ja olla nöyränä onnistumisen hetkellä. Kukaan joukkueestasi ei toivo toisen epäonnistumista esimerkiksi sen vuoksi, että saisit itse enemmän peliaikaan, vaan aidosti iloitsee siitä kun sinä onnistut. Joskus tarvitaan joukkuekaverin henkistä lujuutta myös sanomaan, että sinun suoritustaso ei tällä hetkellä riitä auttamaan meidän joukkuetta.”

Tähän jälkimmäiseen on pakko tarttua, sillä mietitäänpä työpaikkaa, jossa olisi niin kova kunnioitus työyhteisöä kohtaan , että varsinaisia työpaikan ”sääntöjä” ei tarvitsisi olla vaan jokaisella työyhteisön jäsenellä olisi niin kova moraali ja asenne työntekoon, että jos lipsuilua esimerkiksi liian pitkien taukojen tai myöhästelyjen vuoksi tulisi niin työkaveri olisi niin rohkea ja sanoisi, että tuollainen myöhästely ei ole sallittua ja että sinun työpanostasi tarvitaan koko työpäivän ajan tai sitten ns. sanaton viestintä kertoisi kaikille että tämä ei ole hyväksyttävää ja että myöhästely on toisten työn aliarvostamista.

Luulen kuitenkin, että monessa työpaikassa asiaa ei joko a) kukaan ottaisi esille ja tunnolliset työntekijät mutisisivat keskenään, että taas se Pekka on myöhässä, mutta kukaan ei siihen puutu tai b) työpaikan esimies kävisi sanomassa, että Pekka tule ensi kerralla ajoissa.

Itse haluan nostaa tässä esille vielä koko taustaryhmän (valmentajat, joukkueenjohto, huoltaja) ja kaikki muut jotka työskentelevät naisurheilussa yleensä ”rakkaudesta lajiin” niin kuin pelaajatkin. Ilman taustalla hyvin hoidettuja asoita ei joukkue tule menestymään, kuten ei työelämässäkään jos pomosi ei näytä omalla tekemisellään ja esimerkillään suuntaa koko yrityksen toiminnalle. On helppoa heittäytyä tekemiseen mukaan kun joukkueen etulinja näyttää esimerkkiä.

Lopuksi  paljon arvostamani juniorivalmentajani lause, jonka voi mielestäni ottaa mukaan minne tahansa elämän osa-alueelle.

”Piia: muista aina kunnioittaa peliä, vastustajaa, erotuomaria ja valmentajia, äläkä laita pelipaitaa lattialle”

Lisää Bluesin naisista löydät täältä: http://www.bluesnaiset.fi/