Itse monesti pohdin tätä asiaa, sillä tarkoituksenani on tietenkin olla hyvä valmentaja jokaiselle asiakkaalleni.

Minulla itselläni on ollut todella monta valmentajaa urheiluaikoina lajini ollessa jääkiekko. Varsinaista henkilökohtaista valmentajaa minulla ei ollut kovinkaan kauan aikaa kuin vasta ”urani” aivan lopussa.

Muistan edelleen kuinka n.12 vuotiaana pelatessani Saipassa jääkiekkoa valmentajakseni tuli Kai Kiviniemi jonka tausta oli yleisurheilupuolella. Hän oli suoranainen lottovoitto meille junioreille sillä opettelimme esimerkiksi voimaharjoittelun tekniikoita hyvin perusteellisesti ja järjestelmällisesti. Muistan edelleenkin kuinka joka iltainen rituaali venyttelyn lisäksi oli keppijumppa: tempausvalaa, valakyykkyä yms. jotta oppisin liikkeet kunnolla. Minulla ei myöskään ollut juurikaan loukkaantumisia urani aikana, eikä mitään paikkaa ole leikattu. Tämä voi olla sattumaa mutta luulen, että osaksi myös sitä että sain olla osaavien valmentajien käsissä. Mikä hänestä sitten teki niin hyvän? Oma mielipiteeni on: hänen ammattitaitonsa, tiukka kuri, sovituista asioista pidettiin jo silloin kiinni ja asioista puhuttiin melko suoraan vaikka vielä lapsia oltiinkin. Kiitoksia Kaitsulle vielä jos sattuisit vaikkapa eksymään tänne:)

Toinen oman urani melkein lottovoitto oli kun sain apua jyväskyläläiseltä Katja Saarelta, joka silloin kunnostautui lähinnä pesäpallon puolella, mutta sittemmin saavuttanut myös jääkiekon puolella Suomen Mestaruuden Jypin naisten päävalmentajana. Tämä melkein lottovoitto siksi että sain nauttia hänen valmennuksestaan vain urani viimeisen vuoden sillä laitoin tuon kauden jälkeen hokkarit naulaan, kun tajusin ettei minusta sittenkään tule kansainvälisesti menestyvää urheilijaa ja on parempi keskittää tuo aika johonkin muuhun.

MM-pronssi, Harbin v. 2008

Katja oli urani ainoa ns. henkilökohtainen valmentaja. Fyysinen suorituskykyni parani tuona vuotena todella paljon lyhyessä ajassa. Katja järkevöitti treeniäni ajatuksesta ”kaikissatreeneissätehtiinkaikkea” ajatukseen keskitytään 1-2ominaisuuteen kerrallaan. Toki lajina jääkiekkoa oli ja on edelleen haastava fysiikkaohjelmien suunnitteluun sillä pitää olla kestävä, nopea, vahva mutta kaiken lisäksi pitäisi vielä osata pelata. Alkuun et meinannut millään uskoa, että tuo olisi kannattavaa mutta kun tulosta alkoi tulla niin itsehän olin perusjuntti ” ei usko ennen kuin näkee tulokset”.

Mikä Katjasta sitten teki niin hyvän? Edelleen ammattitaito,  suora puhe, sovituista asioista pitäminen kiinni ja totta kai tulokset puhuivat puolestaan. Tähän oli vielä kova tekijä se, että hän on itse entinen huippu-urheilija ja hän pystyi samastumaan omiin tuntemuksiini myös henkisellä tasolla. Esimerkiksi  kun tuli se marraskuun ei niin tärkeä peli ja itse olin aivan hapoilla jo kovasta treenistä niin hän vain totesi, että välillä pitää treenata pelienkin uhalla ja nyt sinun korvien välistä on kiinni onnistutko. Tai Piia ”silloin kun menee oikein lujaa ja kaikki sujuu kuin itsestään pitää malttaa levätä”. Itsehän sitä olisi tykitellyt vain menemään kunnes on taas ihan puhki.

Molempia ylläolevia tarinoita kuvaa lisäksi , että nauretaan paljon, pidetään hauskaa ja ilmapiiri olisi avoin. Nämä eivät kuitenkaan tarkoita että voi tehdä mitä sattuu, milloin sattuu ja miten sattuu.

Varmasti näihin kokemukseeni osittain perustan myös oman valmennukseni tällä hetkellä: Pyrin olemaan ammattitaitoinen ( myös silloin kun en osaa auttaa  sekä haen tietoa ja taitoja lisää lukemalla ja kouluttautumalla), suorapuheinen mutta en tyly, pidän sovituista asioita ja ajoista kiinni ja oletan myös asiakkaani tekevän niin. Lisäksi yritän aina ylittää asiakkaani odotukset jolloin hän toivottavasti tulisi myös uudestaan.

Minkälainen on sinun mielestäsi hyvä valmentaja? Laita kommenttia.

Aurinkoista heinäkuuta!