Tervehdys,

”Olipa hyvä treeni!” Kuulen useiden kuntoilijoiden sanovan. Kun kysyn miksi se oli hyvä treeni, niin monet sanovat, että jalat ovat nyt aivan puhki ja on hirveä hiki. Pitääkö treenin jälkeen olla aivan naama kiinni lattiassa, että voi sanoa tunnin olleen ”hyvä”?

Älkää ymmärtäkö minua väärin, pidän itsekin kovatempoisista hikitreeneistä, joissa mennään niin perkeleesti.Tänä päivänä on muotia erilaiset ”HIIT” eli korkeasykkeiset harjoitukset, olivatpa ne sitten pyöräilyä, lihaskuntoharjoittelua, juoksua tai kaikkea näiden yhdistelmää.

Liikuntakeskusten lukujärjestykset täyttyvät tietenkin niistä tunneista, joissa ihmiset eniten käyvät. Ja koska ihmisten mieliin on jäänyt, että liikunta ei ole liikuntaa jos ei mennä aivan sykkeet tapissa. Vaivaako meitä ihmisiä ainakin jonkin verran tila, että kaikki pitää saada aina samassa paketissa, eikä meillä kenties ole malttia luoda asioihin (kuten tässä tapauksessa kuntoilu) tarvittavaa pohjaa?

Todellisuudessa kuitenkin 3-4 liikuntakerralla viikossa sisältöä  rytmittämällä järkevästi saamme varmasti pidemmällä aikavälillä paremmat lopputulokset. Lisäksi loukkaantumisriski pienenee huomattavasti, kun jaksamme keskittyä myös niiden oikeiden liikeratojen hallintaan ja oman vartalomme kontrollointiin. Näistä 3-4kuntoilukerrasta yksi voi olla huomattavasti kovempi treeni myös sykkeiden muodossa, mutta jos ihmiset kuntoilevat neljä kertaa viikossa, joissa jokaisessa mennään sykkeet edellä niin on vaarana se, että peruskunto ei kehity lainkaan ja ne kuuluisat pihahommat ja mökkitalkoot tuntuvat edelleen kovin rankoilta.

Olen huomannut itselleni toimivan myös hyvin yksinkertaisen neuvon, jätän välillä sykemittarin suosiolla kotiin ja menen vain sen kuuluisan fiiliksen mukaan, elämästä ja liikunnasta nauttien, kokeilehan sinäkin.

Piia