Ajatuksia elämästä

Joulu alkaa olla kotimatkaa lukuunottamatta takana. Vietimme mieheni kanssa mukavan joulun minun vanhempieni luona Kaakkois-Suomessa. Lunta ei ollut valitettavasti, mutta muut meille tärkeät  tunnusmerkit eli hyvä ruoka, yhdessäolo sekä liikunta onnistuivat ongelmitta.

Näen nykyään vanhempiani hieman harvemmin kuin aikaisemmin, kun asumme sen verran kaukana joten tämänkin vuoksi oli mukava rupatella heidän kanssaan. Olo on aina tervetullut ja he jaksavat kuunnella tarinoitamme ( vain onkohan se toisinpäin) aina uudestaan ja uudestaan. Vähän vanhempana on tajunnut, kuinka vanhempani elivät elämäänsä lähinnä minun urheilun ehdoilla, mutta koskaan ei annettu sellaista mielikuvaa että tästä olisi jotakin vaivaa, vaikka olisi varmaan joskus viikonloppuisin ollut muutakin tekemistä kuin kuskata, pyykätä,kannustaa ja laittaa ruokaa.

Mukava on huomata kuinka hyvässä kunnossa he ovat ja liikkuvat aktiivisesti pitääkseen itsensä hyvässä kunnossa.

Ulkokuorta onnistui vaivatta aattona😃

Ulkojumpat  onnistui vaivatta aattona😃

Palataanpa otsikkoon.

Silloin tällöin on hyvä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle sekä henkisesti että fyysisesti. Tarkoitan vaikkapa keskustelua ihmisen kanssa joka on ihan eri mieltä jostakin asiasta elämässä. Sen sijaan,  että alkaisit miettimään että onpa outo kaveri niin rupeat miettimään hänen kannanottoaan ja ottamaan asioista selvää ennen kuin tuomitset. Saatat oppia jotakin itsekin. Tätä elämää kun voi elää niin monella tavalla.

Äitini kertoi muutamasta ystävästään, jotka ovat olleet aina kovia tekemään töitä ja olleet varmasti jokaisen työnantajan ” unelmatyöntekijöitä” . Nyt kuitenkin juuri ansaitun eläkeiän ollessa aivan kulman takana, terveys reistailee oiken toden teolla. Omassa päässä alkoi taas kova myllerrys kun mietin, kuinka eläkkeellä olemisesta putoaa pohja jos ei oma terveys ole henkisesti tai fyysisesti sillä tasolla ettei se rajoita elämää? Vaaditaanko ihmisiltä nykyään töissä liikaa? Vai johtuuko terveyden reistailu vain kokonaiskuormittavuuden epätasapainosta? Ei kai työn teko ole 1990-luvullakaan ole aina ollut ”pelkkäätähtienloistoa”?

Olet  varmasti kuullut ystäväpiirissäsi perjantaisin kommentin, että ” ihana että on perjantai, olen ihan puhki kun on ollut niin rankka työviikko”.  Minäkin olen  välillä jo tiistaisin ihan puhki joten en tuomitse tästä lauseesta ketään, haluaisin vain antaa sinulle ajatuksen aiheen.

Oikein hyvää loppuvuotta teille kaikille.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise laskutehtävä vielä ennen kommentin lähettämistä *